saaran blogi

hei! olen sitä tätä ja tota enkä tee tätä tai tota vaan olen oikein sellainen ja tollainen. olisko teillä mulle asuntoa tai töitä?
menee hermot tähän iänikuiseen perseen nuolemiseen. nyt kun vain löytyisi se työpaikka ja sitten asunto niin ai vitsit ei tarvitsisi nuolla persettä kirjallisesti netin kautta enää pitkään aikaan! suullisesti se sitten onkin niin paljon helpompaa että se menee siinä sivussa. tosin ensimmäisessä ja toistaiseksi viimeisessä asuntonäytössä, jossa viikko sitten käytiin, perseen nuoleminen meni kyllä niin ohi suun.

oli sellainen rauhallinen ja aurinkoinen ja mukava sunnuntaipäivä käpylässä ja oton kanssa hurautettiin sinne subarulla puoli tuntia ajoissa. odoteltiin sitten hoodeilla jonkun aikaa, vedettiin röökiä ja jännitettiin. sitten päätettiin kävellä kerrostalon edustalle, vetää viimeiset sauhut ja mennä ja ottaa asunto. siinä pihalla oli sitten sellainen hiirulainen albiinomies (ei oikeasti albiino) sellasen haukkuvan ruman mäyräkoiranrääpäleen kanssa. se piski haukkui ja haukkui ja kuin vanhuksille oltaisiin puhuttu, yritettiin kohteliaasti jutella sille nössykkämiehelle että miten onkaan suloinen koira ja miten se onkaan peloissaan ja hyvä vahti ja aijaij. hrrr. se sitten se mies kertoi että se ruma koira (joku josefiina tai kyllikki tai joku muu kauhea se oli) on pieniin päin ja että sen takia hermona. siinä molemmilla meillä (otolla ensin) sitten syttyi lamppu päässä (niinkuin sellainen idealamppu sarjakuvissa) että bling! tää hiirulainen ja koira on niitä asunnonvuokraajia kert niillä asunnonvuokraajillakin on kuulemma koira paksuna. hehheh. joten meidän piti vielä enemmän panostaa vanhuspuhetapaan ja olla cooleja mutta mukavia ja asiallisia. mentiin sitten sisään ja se poika ja koira jäivät ulos ja tyttöystävä esitteli meille kämppän.

oikein mukava ja valoisa ja sen sellainen asunto oli. hieman hintava, hieman hornassa, silti ehkä suurin este sille ettei sitä sitten edes haettu oli se miten juntti meininki meillä siellä asuntokatsastuksessa oli. jäi aika tyhmä fiilis siitä. oltiin oton kanssa (tavallisesti supliikkeja hemmoja molemmat) niin lukossa että huh huh. pieni asunto ja senhän katsastaa alle minuutissa. sitten sitä piti alkaa tuijottelemaan kattoon ja etsiä jotain kivaa ja availla kaappien ovia (niillä oli vielä omat tavarat siellä sisässä) ja kommentoida että jaaha jaaha. tai että vai niin..! ja nyökytellä niskaa kipeäksi kun se nainen kertoili kaappitiloista ja muista turhanpäiväisyyksistä.

no sitten se juippi ja se koira tulivat sisään ja johan alkoi junttimeininki. ne tyhmät koiranomistajat olivat just sellasia “tää meidän mussu ja oi sitä kun se on tollanen” ja sitten sitä piti kommentoida että onpas ihana sellanen. onneksi otolla oli ennen koira ja se osasi kertoilla koiratarinoita. sellaista että miten joku vanha koira oli viimeisillä voimillaan pannut niiden koiran paksuksi ja sitten ne siihen kertoilivat että joku mäyräkoira oli nusassut jotain isoa koiraa ja miten se nyt sitten oikein tapahtuu. olipas mukava eläinbiologian kertaustunti siellä näytössä. hyih.

naurettiin sellasta tekonaurua hehheh ja tehtiin tekokiinnostuneita hyminöitä aijjaha ja hymyiltiin ja seisottiin tyhmästi suorassa ja käyttäytyen. (en osaa sellaista yhtään!) sitten mentiin pois ja luvattiin soitella ja ei sitten soiteltu. tai no jätettiin puhelinviesti, että jotta ei me sitä teidän mäyräkoir… eiku kotia.. eiku taloa.. eiku asuntoa haluta moi. tuuttuuttuut.

ensi kerralla parempi onni. toivottavasti niillä ei ole koiria! tai vauvoja. hyi. tai mitään muuta tyhmää mille pitää lässyttää. jospa ensi kerralla olisi sellainen ihana haiseva mummo joka ei ymmärtäisi euroista mitään ja olisi vuokraamassa asuntoa tosi halvalla ja ai että tykkäisi nuorista niiin paljon. joo-o. annas nyt sen asunnon tulla sieltä.

äh ja öh. yritän myös hakea kaupankassalle töihin. ja se taas on sellaista amistelua. kaikki ne esimiehet siellä on väliinputoajia ja niille pitää yrittää vakuuttaa että on kuulias ja hyvä työntekijä, muttei AINAKAAN MIKÄÄN HIKKE!! eli leikkiä väliinputoajaa ja antaa ymmärtää että joku iltapäiväesimiehentuuraaja on tosi hyvä duuni ja siihen mäkin hei pyrin. vitut mä mitään hesaria luen!

näin se ratkeaa. on mulla taas toimintasuunnitelmaa kerrakseen. asunto ja työpaikka taitaa tipahtaa taivahista ihan näillä hetkillä. ja hyvä niin.

painukaas huijarit vittuun siitä ennen kuin alkaa lätty lätistä.