saaran blogi

pysähdyin tänään miettimään, miten mukavaa onkaan ajaa suomen halki ristiin rastiin autolla kesäsään hulmutessa ulkona. sitä näkee monenlaista huoltsikkaa ja metsää ja järveä. eläinpeliäkin voi pelata, tosin kerrain meinasin ajaa kolarin lehmää huutaessa.

eräät hurjapäät ovat kertoneet, että moottoripyörällä on kahta kauniimpaa. ei ole auton katto maisemien tiellä ja sitä ehtii nähdä enemmän. tuuli hulmuaa hiuksissa ja pullatauolla haiskahtaa kädet moottoriöljyltä.

mietin tässä, että eikö pyöräillessä sitten näe vielä enemmän? sitä tahtomattaankin kulkee hitaampaa kuin moottoriajoneuvoilla ja sitten on aikaa katsoa oikealle ja vasemmalle ja kummastella eläimiä ja elämää.

kun kerran polkupyörällä ehtii enemmän, niin eikös kävellessä sitten ehdi eniten? tosin välimatkat usein jäävät lyhyemmiksi kuin polkupyörällä kevyesti hurauttaen, mutta ehtiihän kävellessä sitten haistaa ja maistaakin.

entäs vanhukset? ne hitaan ja surullisen kävelyn mestarit! nehän ehtivät vaikka mitä! usein kävelymatkat ovat parkkiintuneita kulmakauppakierroksia, mutta muurahaisten kanssa samaa matkaa on mukava tallustaa. tosin niillä hitaimmilla ja vaivaisimmilla vanhuksilla on tuskin enää hajuja tai makuja, saati sitten näköä katsella kanssaötököitä. vanhukset ovat arkielämäni suola! niin hassuja ja niin vanhoja!

tällaista tänään mietin ja ymmärsin heti miten maailmaa avartava ja evoluutiota kuvaava kulku tämä onkaan! sillä päätin avata kotiblogini, koska onhan nyt jo korkea aika päästää ajatus valloilleen!

luin hassua novellia, jossa vaimo ilmoitti että hänellä on sielussa kekäle ja pyysi miestään luopumaan päivistä. mies sanoi että ei helvetissä, mutta lopulta sitten myöntyi. ajattelin, että onpas kaunista tuo rakkaus.

ei sitten mikään ole sen rauhoittavampaa kuin kanssaihmisen kuorsaus. sen päätin että sitä haluan elämältä sitten joskus. jonkun joka kuorsaa vierellä.

tänään oli cittarissa ilmaispurtilolaari. ei ollut kukaan niitä ilmaisia asioita jakamassa, vaan ihan itse sai ottaa. silti otin vain yhden ja nyt tunnen itseni äärimmäisen kypsäksi ja empaattiseksi.

tapasin tänään ompussa naisen, joka kertoi että kuusamossa on ihanaa. vain kaksi kertaa käyvät aina keskustassa kaupassa ja ihmiset ovat mahtavia. ihan erilaisia.

ensi kerralla kun puhallan ripsen toivon itsekuria.