saaran blogi

hahah. niin vitun monta kertaa olen nyt aloittanut uutta tekstiä, päässyt fiilareihin ja lopulta poistanut kaiken jotta että niinkun ei ollutkaan sitten julkaisukelpoista matskua. niin päätin sitten alittaa riman ihan varppina kunnolla tosissaan ettei ensi kerralla ole niin suuri tunnontuska kirjoittaa jotain hyvää.

tunnen sen jo kasvavan, voiman sisälläin, uuden haasteen toteutan ja teen sen pystypäin!
pokemon, omakseni saan, usko vaan, me yhdessä voitetaan!
pokemon, oot mun ystäväin, olet aina vierelläin!

tässä epilaattorissa on herkkien ihoalueiden suojus, joka vähentää käytössä olevien pyörivien pinsettilevyjen määrää. siksi laite sopii erityisen hyvin ihokarvojen poistamiseen aroilta alueilta, kuten kainaloista ja bikinirajasta.

etsi yhdyssanat. kirjoita ne korjattuina.

laulu leikki
äidin laukku
lauta aita
pelti katto
savuava piippu
vara amiraali
sininen taivas
ilta rusko
suuri puu
taivaan ranta
ensi apu laukku
uusi takki
valmis kuva

.naatnuus näärääv ekriv aattiojrik äämhyt aj aaekiav nutiv sapno

haloo
no moi täs on saara
no moi
sitä vaan että jos mä kokkaan pullia niin tartteeko sen olla vehnäjauhoja siinä vai voiko olla näitä hiivaleipäjauhoja
en mä tiiä kai ne kaikki jauhot käy
no mut eiks ne oo jotenki kovempia ja tuleeks siitä paskaa
en mä tiiä kokeile
okei mä koklaan kiitti
joo ei mitään moi
moi

nyt tää paska alkaa muistuttamaan jo kallion lukion kirjallisen ilmaisun lopputyötä. eikä. pakko ehkä lopettaa vaikka tää olikin hauskaa kirjottaa kaikkea RANDOM PASKAA, KAKKAA, RIBUBLEA.

hei joo kaikki te kaks tyyppiä jotka tätä luette, niin jooko esittäkää toiveita mistä kirjoittaisin. ihan mitä vaan voin kirjoittaa, oon vaan niin yksinkertainen etten keksi itte että mitä. et kommatkaa hei jotain! no voi vittu.

tämänhetkinen elämäni on määriteltävissä helposti. sanoisin, että ongelmanratkaisu on kuvaavin sana sille. jokainen pieni asia kertyy ongelmaksi ja ponnekkaana tyttönä sitten ratkon niitä ongelmia. päätin keittää kahvia. kahvinkeitin oli homeessa, taas. vastahan pesin ja puunasin sen. miksi ei ole olemassa automaattista suodatinpussin roskiinheittäjää tai kahvipannun tyhjentäjää? noh, tiskiallas on täynnä paskaa ja roskaa ja hometta, joten sehän on suuri vaiva sitä raivata tyhjäksi vain jotta kahvipannun mahtuisi pesemään. ongelmaksi kehkeytyy juodako kahvia vai eikö juoda? päätin juoda. heitin homekahvin ja homesuodatinpussin pois, jotain vähän huuhtaisin ja laitoin kahvin porisemaan. näin ongelma siirtyi eteenpäin. sitten kun on maha kipeänä, voi miettiä että miten tämän nyt sitten ratkaisisi. koskaan ei kannata harmitella jo tehtyä. aionkin heti hakea kupin raikasta hometta ja siihen melkein upouutta maitoa. sekin on jo vanhaa, mutta pakettia ei ole vielä avattu. mahakipu soikoon!

ongelmakseni on myös kehkeytynyt suuri viha omassa elämässäni merkittävän pieniä asioita kohtaan. en osaa itselleni selittää, mikä on kun vituttaa niin paljon asua keskellä vanhuskaupunkia. harvoin edes nään niitä vanhuksia ja silloinkin ne melkein hymyilevät, minkä tekareiltaan pystyvät. silti inhottaa ja ällöttää kaikki vanhat ihmiset, varsinkin mummot. keksin satatuhatta asiaa mikä niissäkin olioissa on väärin. kun tuli lumimyrsky, eikä teitä oltu vielä aurattu, työmatkalla eteeni tupsahti mummo rollaattorin kanssa. munkkiniemen pienet kujat eivät tilaa anna, varsinkin kun toiselle puolelle tietä on parkkeerattu autoja ja toisella puolella on sementtinen kerrostalo. jouduin hitaasti ja varmasti jonon perälle. siinä sitten köröteltiin HI TAAS TI lumikasoissa. ja voi että kun se katsoi pahasti kun en tarjonnut auttavaa kättä. hei! mulla on mun oma elämä, sulla oli omasi! älä tule tielle, äläkä luule hölmö vanhus että missään nimessä tarjoutuisin sinua kiireisen elämäni keskellä auttamaan. itse lähdit rollaattorisi kanssa lumimyrskyyn. ai kauppareissulle vai? ei sieltä kaupasta kuitenkaan JAKSA KANTAA enempää kuin sen yhden homehtuvan pullapitkon, jota edes vieraat eivät kehtaa syödä. mitkä vieraat? no mielikuvitusvieraat tietty.

kaiken tämän hulinan keskellä olen muuttunut kyyniseksi ja kylmäksi. ei jaksa hymyilyttää, ei jaksa innostaa, ei jaksa edes juoda niinkuin vanhoina hyvinä aikoina. jos eläisin loppuelämäni patonkimyyjänä, kehkeytyisi minusta itse suuri pahuus! niin suuresti tuo työnteko (ja inhottava sellainen) saa minut vihaamaan kaikkea. mihin hävisi se ällöttävä hippi, joka innostui keltaisesta ja kukista ja jaloista? vai miten se meni. mihin hävisi se tyhmä kestohymy, jonka oli tarkoitus tarttua muihin. taidan nauttia tästä kyynisyydestäkin. en missään nimessä ole surullinen. olen vain vihainen kaikille ja se oikeuttaa minut haukkumaan ja inhoamaan kaikkea liikkuvaa ja liikkumatonta. miksi ihmeessä nuo huopalahdetien liikennevalot eivät ikinä vaihdu vihreiksi?? miksi ihmeessä maito menee niin nopeasti vanhaksi?? miksi ihmeessä vanhat ovat rumia ja nuoret vittumaisia? miksi ihmeessä suomalaiset eivät osaa tehdä pitsaa?? kaikkea suurta ja pientä mietin suuressä päässäni.

huomenna julkaistaan opekoulun pääsykoematskut. tulipas sekin nopeasti. haluanko oikeasti sinne taas hippeilemään? me kaikki olemme kuin yhtä perhettä ja rakastamme lapsia! miksi aikuiset eivät enää leiki? sehän on ihanaa! KOSKA SE EI OLE IHANAA VAAN AJANTUHLAUSTA JA ÄLLÖTTÄVÄN FYYSISTÄ HIPPEILYÄ! olisi se kyllä kiva jotain opiskella ja siihen ällöilyyn ja lapsiinkin saattaisi tottua. kai. ja siitä vain lukemaan.

kipaisen myös vihanhallintakurssilla jotten satuta vanhuksia tai söpöjä vauvoja. tai pahimmillaan rumia vauvoja, koska ne eivät varmastikaan ole ansainneet sitä. ja juon toisen kupin kahvia, jotta ongelmanratkaisusta tulisi tosiaan ongelmanratkaisua eikä pulman pohtimista. sitten avaan oven ja odotan kevään toista kärpästä vierailevaksi. eilen pelastin ensimmäisen, oli niin kesäolo. hyi että jotta mussakin elää vielä softis. jag vill ha en softis! ja voi vittu vihaan suomenruotsalaisia, mur!

anteeks anteeks anteeks. on aivan pakko pasteta tänne hassuja juttuja irq quoteseista!! johtuu ehkä siitä, että olen räkä poskella täällä niille nauranut eikä voi kellekään edes soittaa ja lukea ääneen kun on niin myöhä, niin näin voin niitä teidän kanssanne jakaa. rakkaat ystävät. nää on nyt just sitä joille nauran mahani kipeäksi. (harmi kun ei kehtaa laittaa enempää kun menee pitkäksi. menkää hei itse lukemaan. HAUSKAA!) laitetaan huumori jakoon. älkääkä olko sillee et pyh kirjoitusvirheitä eikä nää oo ees totta! tai et mä oon lukenut nää jo. nii mäkin! silti ne naurattaa. hahahahahahahah.

Käytiin kattoon Troija ja just ku posset tuli ulos hevosesta, takaa kuuluu naisääni: “Mää arvasin”.

<@ShantiFiilis> ja hetin maailman tyhmimmän jutun nuorelle myyjätyttöselle toisessa tavarahississä :))
<@ShantiFiilis> kellarista mentiin hissiin ja se sano “moi, mä haluun kakkoseen, painatko sinä” kun olin napppirasian vieressä, sanoin,”kiitti vaan mut oon naimisissa” akka meni ihan punaseks

koku on varastanu mun messenger tunnukset ja kirjotellu paskaa kaikille tutuille >:(
Vittu! Mistä tiesit että se oon minä?? :O
ahhahaha, tuli typo.. piti kirjottaa joku, eikä koku. Ihan kiva kyllä että tunnustit :>

Kolmionmuotoinen kääntökuutioparaabeli pyörähtää 2,3 kertaa oman polttopisteensä ympäri. Laske näin muodostuneen ei-symmetrisen kappaleen tilavuus ja arvioi sukulaisten ilmeitä, kun sitä lakkia ei sitte tänä keväänä tule

<@samuk> Kerran pudotin tupakan vahingossa lähes täyteen viinapulloon. Ajattelin sitte viisaana siivilöidä sen pois, että voin juoda sen vielä. Menin keittiön lavuaarille ja kaadoin viinat siivilän läpi viemäriin. Siinä sitte ihmettelin se tupakka siivilässä ja viinat viemärissä. Ei oikeen raksuttanu.

<@laukaus> tänään oli aika läppä:
<@laukaus> oli niitä securitaksen paskantärkeitä rahankuljetusäijiä kaupungilla
<@MunRS> no
<@laukaus> veti ihan vitun tärkeenä baretit päässä ja hiilikuitusalkut kädessä
<@laukaus> sitten
<@laukaus> ne meni autoonsa
<@MunRS> ja
<@laukaus> ja laitto stereoista ihan vitun täysillä Mission Impossible-tunnarin.

[@Peidor]: meitsi o truu mcgyver sytytin takan tähtisädetikulla
[@tCy]: mistä vitusta sä sait tulta siihen tähtisädetikkuu
[@Peidor]: röökistä
[@Reorx420]: Mistä röökiin?
[@Peidor]: jonka sytytin leivänpaahtimella

(@LiFe|Weenomi) Vittu kun tuli kiire… Kuulin et jäätelöauton summeri soi 100m pääs.. (pelkkää ylämäkee koko matka). Otin skootterin ja ajoin sinne. NO SE AUTO VITTU OLI LÄHTENY jo ajamaan.. Ajoin peräs ja huusin: VITTU PYSÄHY SAATANA! Se ukko repes niin paljon et anto mulle ilmaset toffeeveneet :PP

tehtii pien jäynä katsastusaseman pojille ennenkö vein meiä keikkabussin katsastukseen
mitä pääskö wilma katsastuksesta läpi?
eheeeei toivoakaan, siks just
ku siel on puol bussia tyhjää tilaa nyt ku sisäremppa kesken
ni tiivistettii koko se peräosan takatila
ja ovi kans
ja laskettii täytee heliumia se

sit vietii sinne asemalle ni nää tarkasteli painoa…
ja tuli siihen tulokseen et niitten puntaris on vikaa
mut sit ne meni tarkastaa onko sisällä kaikki penkit paikallaa jne ja onko niit oikea määrä
no sit se tarkastaja avas takatilan oven vaikka kuinka yritin estellä ja vältellä ja selittää et siel on remontti kesken, lähin kuitenki aika nopee ulos ja paiskasin etuoven kiinni ku tulin, äijä jäi sinne
oli äijällä aika kimeä ääni vähän aikaa ja yritti soittaa poliisit mut ne oli luullu siel asemal luullu sitä joksku pilasoitoks
vittu että nauratti

(@Jallu-) vittu että kerto kaveri hyvän jutun. Sen duunikaveri oli menny hakeen 3v. poikaansa tarhasta ja tätiä siellä oli kovasti naurattanut. No jätkä oli kysynyt, että mikä nyt noin hauskaa? Täti oli kertonut, kuinkaa tää kolmevuotias oli ruuan jälkeen taputellut vatsaansa ja tokaissut “Vielä kun pillua sais!”

< Jametsi> hah, mtv3:lla ennen uutisia vilisi siinä alalaidassa aiheita: “Uusia veneitä meripelastukseen - Ankkureina Pirjo Nuotio ja Keijo Leppänen”

(@ansku-) Keskiviikkona kun olin töissä, niin litra mansikoita makso 3,5 e. sit siihen tuli semmonen manne että kuule, myytkö tommosen rasian 5 eurolla?
(@ansku-) “Noo, ne on kyllä oikeesti…”
(@ansku-) manne: “Eikun annat mulle tämmösellä alennuksella kato!”
(@ansku-) “Nosiis ku..”
(@ansku-) sit siinä oli mulla semmonen rasia mihin olin just keräämässä semmosia pilaantuneita marjoja
(@ansku-) niin se manne nappas sen käteensä heitti sen vitosen pöytään ja lähti juoksemaan pois

jumalauta toi ennustava tekstinsyöttö. se ei sit tunne mitään sanoja
oon niin varma että se on jonkun insinöörin kehittämä
se ei tunne sanaa “parisuhde”
eikä “symppis”
ja kun yrittää kirjottaa “halata” niin se ehdottaa “hakata”
“suukko” on sen mielestä “puukko”
varmin merkki siitä että sen on miehen tekemä, on se, että se ei tunne sanaa “tiskaus”
ehdottaa tilalle “tislaus”

(Tuomas) Onkoha Biltmat auki tänää
(@siNppa) on
(Tuomas) Kui tiiät
(@siNppa) oon amis
(Tuomas) Oli sen verran vahva perustelu, et taidan lähtee käymää tarkistamatta ees mistää

http://users.tkk.fi/~rsalmin2/havari.png
exDM69, ei noin.
just noin
Kaja_: älä nyt, valtio korvasi
menin yksikköupseerin toimistoon ja se kysyi et mistä tiesin et se oli just vasemman jalan sukka
sitte se antoi sen sukan mulle ja sanoi et luutnantti sipin vaimo löysi sen kotoaan

fibi kuvaa Pulssi-ohjelmaa televisioon…

<@fibi> ainii
<@fibi> tuli mieleen hassu juttu perjantailta
<@fibi> oli taas suorassa lähetyksessä cheerleader-tanssikisa
<@fibi> kuvasin yhtä tanssijaa sit hameen alta ohjaajan käskystä
<@Antsa> örr
<@fibi> yhtäkkii kuuluu vaa luureihin “Oho, näky pillu”
<@fibi> repesin
<@fibi> vitun hyvä kuvaa suoraan lähetykseen, ku nauran huutonaurua siinä lattialla :DD

Cockscene on Amerikassa:

(Cockscene) näin toissapäivänä ehkä koomisimman näyn ikinä
(Auts^) kerros
(Cockscene) kun on se Star Wars tosiaan ensi-ilta tänään niin porukka oli jo jonottamassa lippuja ja joku jätkä oli pukeutunu R2D2:ksi siksi pieneksi robotiksi joka Lukella on mukana. No se robottijätkä oli menny semmosille vedettäville kärryille se puku päällä kun eihän se pysty sen kanssa liikkumaan ja joku oli pukeutunu Darth Vaderiksi ja kisko sitä kärryä ja kiroili :D:D:D:D
(Cockscene) kuulu vaan “pshhhh motherfucker.. ksshhiiihh dressing to r2d2 yeah right…. khhhssiihhh in my ass….” siis silleen hengitti ku Darth ja kiroili kokoajan

HAHAHAHAHAHAHA!!

vaihdoin unirytmini normaaliin! heräsin eilen kello 7.15 ja pysyttelin hereillä aina kello 04.00 saakka. ai että kun tuntui hyvältä olla hereillä ja nähdä auringonnousu ja kyttäillä parvekkeella naapureita, jotka värjöitellen aamutohveleissaan hakivat kastuneen päivän hesarin. olin nukkunut edellisenä yönä sellaiset kolmisen tuntia ja todentotta tuntui, että kymmeneltä olisi hyvä kuukahtaa sänkyyn ja nukkua pitkät ja rauhaisat yöunet siihen aikaan kuin muutkin nukkuu.

tapahtui seuraavaa. kuukahdin sänkyyn ja löysin vanhan kunnon suosikit -kansioni! mitä ihania sivustoja siellä onkaan tallessa! on addiktoivaa peliä, on juttusia, on salaisuuksia, on hassuja videoita ja kauniita kuvia. mmm. aamuneljältä nukahdin ja nukuin sitten koko tämän päivän. kuuden aikaan vääntäydyin ylös ja niin. siihen se sitten kaatui se unirymin vaihtaminen.

huomenna meillä on näyttö! ihana asunto munkkiniemessä. mmm. ja sitten perjantaina mulla on työhaastattelu. jompi kumpi on pakko kyllä mokata tai sitten asiat on kummasti. olen yllättävän nopeasti päässyt taas mukaan tähän perusnegatiiviseen suomalaiseen ajattelutapaan. ei vittu kun ei ole lunta, mehän ollaan pohjoinen kansa! me tarvitaan lunta. saatana nyt siellä sataa lunta ja kengät kastuu ja on loskaa joka paikassa. vittu nyt on jo pakkasta ja lumi on puuterila, jotta ei voi laittaa muksuja pihalle lumiukkoa vääntämään ja auto pitää laittaa lämmitykseen. ja on niin PERKELEEN KYLMÄ! niin se vaan on ja sattuu.

vittu kun on paskaa olla yöimmeinen. nyt kun tekisi mieli soittaa pianoa, niin ei voi kerta rumat naapurit on huonounisia. ja tekisi mieli vähän kattella telkkaa niin ei sieltä tule kuin yöchattia ja voicelta paskaa. ja sitten jos jotain hyvää (tai pahaa) tekee mieli niin ei voi kipaista kauppaan kun se ei ole auki. ja sitten kun valvoo yöt ja nukkuu päivät niin joka puolelta kuulee kalkatusta ja valitusta siitä, että miten pitäisi pysyä YHTEISKUNNAN RYTMISSÄ ja miten sitä onkaan niin PASKA! olkaa hiljaa urpot.

näin unta että ajoin taksia ja lehtori jari aalto oli mun vakioasiakas. mun piti aina mennä kallion lukiolle sitä hakemaan ja leikkiä sellaista leikkiä että minnes jari nyt viedään. no arvaa. no vaikka baariin. no ei tänään. no jaahas, ehkäpä äitiä moikkaamaan. no ei sitä käy kukaan moikkaamassa. että ihanko kotiin vai. eikun arvaa vielä. ja sitten se kikatteli takapenkillä ja tuoksui todella voimakkaasti miesten hajusteilta. mikäköhän mua vaivaa? ja mitä toikin musta kertoo. ai, sattuu.

olen tehnyt itselleni facebookin käyttöön säännöt. jotten ihan hullun paljon siihen jäisi koukkuun, niin en saa ottaa enää enempää koukuttavia applicationeita. tai jos otan niin pitää luopua jostain vanhasta koukuttavasta. vain kolme kertaa saa kirjautua sisään vuorokauden aikana. ja sitten ei saa jäädä siihen toisten wallien ja kuvien selaamiseen. että omat asiat saa hoitaa mutta ei sitten sen enempää. huijaan koko ajan, mutta on se hyvä että on olemassa säännöt. jottei ihan hulluksi mene tämä touhu. eihän?

jos mulla olisi kaksi elämää, niin toisen eläisin täysin tyhjänpanttina työttömänä. olisi hauska seurailla että minne se mieli vie. että erakoituisinko yöeläjäksi nettiin vaiko tekisinkö paljon vapaaehtoistyötä jonkun rupuisen työväentalon parissa vaiko matkustaisinko sossun rahoilla vai mitä siitä tulisi. paha sitä on arvailla kert tää ei ole se elämä ja mulla on “kalenteri” täynnä kaikkea ja oon niinku niin vitun menevä ja saatana niin KIIREINEN!!!

onpas nyt valitusolo. taidan tehdä niin kuin joskus matkalla ilohuuruissa (siis luonnollisessa onnentilassa, en aineiden vaikutuksenalaisena) päätin. että kun vituttaa tai suruttaa niin teen käsin listan ja sitten keksin hyvät syyt että miksi on tyhmät syyt että vituttaa ja vedän kaikki kohdat punakynällä yli. pitää olla tarkkaavainen että vetää ne kohdat yli, kun erään kerran vahingossa alleviivasin huonontuneen maustamistaidon yliviivauksen sijaan ja siitähän soppa syntyi. sitä ihan selkäpiitä karmi että totta. niin olenkin huonompi maustaja kuin ennen! voi vittu. tossahan se lukee alleviivattuna. ettei nyt sitten niin sattuisi.

kävin vähän vain vilkaisemassa irq quoteseja ja hahahahahahahahah ja siellähän oli elämänviisautta jos jonkinlaista!
kun on ryhmä poikia ja tyttöjä ja kun ne laittaa viisaat päänsä yhteen niin onko se sitten suihinotto? hahahahah.

hei! olen sitä tätä ja tota enkä tee tätä tai tota vaan olen oikein sellainen ja tollainen. olisko teillä mulle asuntoa tai töitä?
menee hermot tähän iänikuiseen perseen nuolemiseen. nyt kun vain löytyisi se työpaikka ja sitten asunto niin ai vitsit ei tarvitsisi nuolla persettä kirjallisesti netin kautta enää pitkään aikaan! suullisesti se sitten onkin niin paljon helpompaa että se menee siinä sivussa. tosin ensimmäisessä ja toistaiseksi viimeisessä asuntonäytössä, jossa viikko sitten käytiin, perseen nuoleminen meni kyllä niin ohi suun.

oli sellainen rauhallinen ja aurinkoinen ja mukava sunnuntaipäivä käpylässä ja oton kanssa hurautettiin sinne subarulla puoli tuntia ajoissa. odoteltiin sitten hoodeilla jonkun aikaa, vedettiin röökiä ja jännitettiin. sitten päätettiin kävellä kerrostalon edustalle, vetää viimeiset sauhut ja mennä ja ottaa asunto. siinä pihalla oli sitten sellainen hiirulainen albiinomies (ei oikeasti albiino) sellasen haukkuvan ruman mäyräkoiranrääpäleen kanssa. se piski haukkui ja haukkui ja kuin vanhuksille oltaisiin puhuttu, yritettiin kohteliaasti jutella sille nössykkämiehelle että miten onkaan suloinen koira ja miten se onkaan peloissaan ja hyvä vahti ja aijaij. hrrr. se sitten se mies kertoi että se ruma koira (joku josefiina tai kyllikki tai joku muu kauhea se oli) on pieniin päin ja että sen takia hermona. siinä molemmilla meillä (otolla ensin) sitten syttyi lamppu päässä (niinkuin sellainen idealamppu sarjakuvissa) että bling! tää hiirulainen ja koira on niitä asunnonvuokraajia kert niillä asunnonvuokraajillakin on kuulemma koira paksuna. hehheh. joten meidän piti vielä enemmän panostaa vanhuspuhetapaan ja olla cooleja mutta mukavia ja asiallisia. mentiin sitten sisään ja se poika ja koira jäivät ulos ja tyttöystävä esitteli meille kämppän.

oikein mukava ja valoisa ja sen sellainen asunto oli. hieman hintava, hieman hornassa, silti ehkä suurin este sille ettei sitä sitten edes haettu oli se miten juntti meininki meillä siellä asuntokatsastuksessa oli. jäi aika tyhmä fiilis siitä. oltiin oton kanssa (tavallisesti supliikkeja hemmoja molemmat) niin lukossa että huh huh. pieni asunto ja senhän katsastaa alle minuutissa. sitten sitä piti alkaa tuijottelemaan kattoon ja etsiä jotain kivaa ja availla kaappien ovia (niillä oli vielä omat tavarat siellä sisässä) ja kommentoida että jaaha jaaha. tai että vai niin..! ja nyökytellä niskaa kipeäksi kun se nainen kertoili kaappitiloista ja muista turhanpäiväisyyksistä.

no sitten se juippi ja se koira tulivat sisään ja johan alkoi junttimeininki. ne tyhmät koiranomistajat olivat just sellasia “tää meidän mussu ja oi sitä kun se on tollanen” ja sitten sitä piti kommentoida että onpas ihana sellanen. onneksi otolla oli ennen koira ja se osasi kertoilla koiratarinoita. sellaista että miten joku vanha koira oli viimeisillä voimillaan pannut niiden koiran paksuksi ja sitten ne siihen kertoilivat että joku mäyräkoira oli nusassut jotain isoa koiraa ja miten se nyt sitten oikein tapahtuu. olipas mukava eläinbiologian kertaustunti siellä näytössä. hyih.

naurettiin sellasta tekonaurua hehheh ja tehtiin tekokiinnostuneita hyminöitä aijjaha ja hymyiltiin ja seisottiin tyhmästi suorassa ja käyttäytyen. (en osaa sellaista yhtään!) sitten mentiin pois ja luvattiin soitella ja ei sitten soiteltu. tai no jätettiin puhelinviesti, että jotta ei me sitä teidän mäyräkoir… eiku kotia.. eiku taloa.. eiku asuntoa haluta moi. tuuttuuttuut.

ensi kerralla parempi onni. toivottavasti niillä ei ole koiria! tai vauvoja. hyi. tai mitään muuta tyhmää mille pitää lässyttää. jospa ensi kerralla olisi sellainen ihana haiseva mummo joka ei ymmärtäisi euroista mitään ja olisi vuokraamassa asuntoa tosi halvalla ja ai että tykkäisi nuorista niiin paljon. joo-o. annas nyt sen asunnon tulla sieltä.

äh ja öh. yritän myös hakea kaupankassalle töihin. ja se taas on sellaista amistelua. kaikki ne esimiehet siellä on väliinputoajia ja niille pitää yrittää vakuuttaa että on kuulias ja hyvä työntekijä, muttei AINAKAAN MIKÄÄN HIKKE!! eli leikkiä väliinputoajaa ja antaa ymmärtää että joku iltapäiväesimiehentuuraaja on tosi hyvä duuni ja siihen mäkin hei pyrin. vitut mä mitään hesaria luen!

näin se ratkeaa. on mulla taas toimintasuunnitelmaa kerrakseen. asunto ja työpaikka taitaa tipahtaa taivahista ihan näillä hetkillä. ja hyvä niin.

painukaas huijarit vittuun siitä ennen kuin alkaa lätty lätistä.

pysähdyin tänään miettimään, miten mukavaa onkaan ajaa suomen halki ristiin rastiin autolla kesäsään hulmutessa ulkona. sitä näkee monenlaista huoltsikkaa ja metsää ja järveä. eläinpeliäkin voi pelata, tosin kerrain meinasin ajaa kolarin lehmää huutaessa.

eräät hurjapäät ovat kertoneet, että moottoripyörällä on kahta kauniimpaa. ei ole auton katto maisemien tiellä ja sitä ehtii nähdä enemmän. tuuli hulmuaa hiuksissa ja pullatauolla haiskahtaa kädet moottoriöljyltä.

mietin tässä, että eikö pyöräillessä sitten näe vielä enemmän? sitä tahtomattaankin kulkee hitaampaa kuin moottoriajoneuvoilla ja sitten on aikaa katsoa oikealle ja vasemmalle ja kummastella eläimiä ja elämää.

kun kerran polkupyörällä ehtii enemmän, niin eikös kävellessä sitten ehdi eniten? tosin välimatkat usein jäävät lyhyemmiksi kuin polkupyörällä kevyesti hurauttaen, mutta ehtiihän kävellessä sitten haistaa ja maistaakin.

entäs vanhukset? ne hitaan ja surullisen kävelyn mestarit! nehän ehtivät vaikka mitä! usein kävelymatkat ovat parkkiintuneita kulmakauppakierroksia, mutta muurahaisten kanssa samaa matkaa on mukava tallustaa. tosin niillä hitaimmilla ja vaivaisimmilla vanhuksilla on tuskin enää hajuja tai makuja, saati sitten näköä katsella kanssaötököitä. vanhukset ovat arkielämäni suola! niin hassuja ja niin vanhoja!

tällaista tänään mietin ja ymmärsin heti miten maailmaa avartava ja evoluutiota kuvaava kulku tämä onkaan! sillä päätin avata kotiblogini, koska onhan nyt jo korkea aika päästää ajatus valloilleen!

luin hassua novellia, jossa vaimo ilmoitti että hänellä on sielussa kekäle ja pyysi miestään luopumaan päivistä. mies sanoi että ei helvetissä, mutta lopulta sitten myöntyi. ajattelin, että onpas kaunista tuo rakkaus.

ei sitten mikään ole sen rauhoittavampaa kuin kanssaihmisen kuorsaus. sen päätin että sitä haluan elämältä sitten joskus. jonkun joka kuorsaa vierellä.

tänään oli cittarissa ilmaispurtilolaari. ei ollut kukaan niitä ilmaisia asioita jakamassa, vaan ihan itse sai ottaa. silti otin vain yhden ja nyt tunnen itseni äärimmäisen kypsäksi ja empaattiseksi.

tapasin tänään ompussa naisen, joka kertoi että kuusamossa on ihanaa. vain kaksi kertaa käyvät aina keskustassa kaupassa ja ihmiset ovat mahtavia. ihan erilaisia.

ensi kerralla kun puhallan ripsen toivon itsekuria.